Jämäruokia kaapista

Lyhyehkö ruokapäiväkirja erään viikon ajalta.

Keskiviikko 27.6
Palasin keskiviikkona mökiltä itsekseni bussilla ja junalla. Vaihto tapahtui Jyväskylässä, joka on itselleni täysin vierasta seutua. Matka sujui kuitenkin varsin mallikkaasti, enkä onnistunut eksymään juna-asemalla.

Kotona minua odotti lähes tyhjä jääkaappi, jossa oli mm. muutama porkkana, parsakaali, avaamaton raejuustopurkki("parasta ennen" mennyt päivää aiemmin umpeen) sekä yksi isokokoinen herkkusieni. Myös joitakin margariinipakettien loppuja sekä kasvisruokakermaa löytyi, myös kuivahtanut vanha Oltermanni. Pakastimesta löytyi eräpäämäistä syötävää, mm. kasviksia ja sipulirenkaita. Kuivatavarat oli pääosin viety mökille, mutta jäljellä olivat kaikki pavut, linssit, herneet, makaroonit ja ohrasuurimot. Jääkaappia tuijottava voisi sanoa, ettei täällä ole mitään, mutta tosiasiassa ruokaa on aivan mielettömästi.

Päätin tehdä kokeilun, jota en ollut koskaan ennen tehnyt. Edessä olisi lähes kokonainen viikko yksin oleskelua kotona, täysin minun ehdoillani. Vihdoinkin tilaisuus elää niin ekosti kuin voi. Päätin, että muutamaa omenaa, luomukaurahiutaleita ja kauramaitoa lukuunottamatta en osta mitään. En edes vessapaperia, vaikka sitä on jäljellä puoli rullaa.

Ensimmäisenä iltana olin kovin nälkäinen, ja halusin katsoa Taru sormusten herrasta-Kaksi tornia pidennetyn elokuvan. Olin kotimatkalla noutanut sen kirjastosta mukaani. Jos tutuilla ei ole lainata elokuvaa, suosittelen lainaamista kirjastosta, vaikka joutuisikin odottamaan useampia viikkoja(mm. Lord of the rings on suosittu). Naarmuisuuden haitat minimoituvat, kun DVD-levyn pesee astianpesuaineella ja kuivaa pyyhkeellä huolellisesti ennen käyttöä.
Kello oli jo paljon, joten oli kiire saada ruokaa tehtyä, jotta ehtisin katsoa neljä tuntia elokuvaa ihmisten aikoihin. Uhriksi joutuivat äklönrasvaiset sipulirenkaat pakastimen kätköistä ja muutama makarooni. Lisäksi avasin  Parasta ennen-päivän ohittaneen raejuustopurkin. Sipulirenkaat poltin pannulla pohjaan, muuten ruoka oli ihan maistuvaa, joskin olisi kaivannut vähän ketsuppia(jota ei kaapissa ollut).

Torstai 28.6
Seuraavana aamuna söin vanhentuvaa, jo hiukan kovaa ruisleipää. Yh! Perheessäni ostetaan leipää aina liikaa, koska osa laitetaan pakastimeen. Todellisuudessa avattuja pusseja on pakastimen ulkopuolellakin niin paljon, ettei kukaan ehdi syödä niitä loppuun. Käytännössä vain minä syön leipää lähes joka aamu ja ilta, siksi "pakko" ostaa lisää leipää on hiukan kummallinen. Tai oikeastaan, miksi edes ostaa niin paljon ja niin montaa laatua leipiä. Ehkä se on tapa. Nyt jouduin kohtaamaan karun todellisuuden, jossa joudun uhrautumaan näiden kovettuneiden ruisleipien syöjäksi, vaikka pakastimessa olisi aivan ihanaa, siemenillä koristettua ja kuitupitoista leipää, jota niin mielelläni söisin. Mutta ei, en halua sortua tuhlailuun.

Kävin kaupassa hakemassa mainitsemani tarvikkeet: kolme luomuomenaa, luomukaurahiutaleita ja kauramaitoa. Ennen sitä olin ollut kuntosalilla, jossa soi Radio Aalto. Siellä pyöri ohjelma, jossa puhuttiin luomuruuasta. Närkästyin aika todella, sillä eräs nainen ilmoitti, ettei osta luomukaurahiutaleita, sillä ne maksavat "4 euroa per kilo". Anteeksi mitä? Radio-ohjelman innoittamana vertasin kaurahiutaleiden hintoja myöhemmin kaupassa. Eroa luomun ja 'normin' välillä oli ehkä muutama kymmenen senttiä! Luomun kilohinta ei ollut edes kahta euroa. Radio-ohjelmassa oleva nainen levitti siis julkisesti väärää tietoa, liekö sitten vahingossa. Lisäksi ohjelmassa väitettiin, että luomua syövät lähinnä vain pääkaupunkiseutulaiset elitistit, jotka haluavat pönkittää egoaan ja arvostelevat sitten muita. Luomuruokaa tarkasteltiin ekologisuuden sijaan terveysruokana ja todettiin, ettei se tutkimusten mukaan vaikuta siihenkään. Ehei, eihän KUKAAN syö luomua siksi, että haluaa tukea ympäristäystävällisempää maataloutta. Mikä näitä radion tyyppejä vaivaa?

Illalla höyrytin parsakaalin ja pari porkkanaa. Ruokaa jäi runsaasti yli, sillä en jaksanut syödä kaikkea vaikka luulin, että ruokaa on vain vähän. Tein illalla pannulla omenaherkkua(ohje kirjoituksen lopussa). Hyvää oli, ongelmana vain se, että syön siitä itseni lähes poikkeuksetta ähkytäyteen.

Perjantai 29.6-Sunnuntai1.7
Seuraavana aamuna söin normi luomukaurapuuroa(se oli myös lounaani, kello oli 11 kun heräsin). Myöhemmin otin jääkaapista edellisenä päivänä höyrytetyt parsakaalit(mitä jäi yli) sekä herkkusienen. Pilkoin hyvin pieniksi paloiksi. Olin edellisenä iltana laittanut vanhoja luomulinssejä veteen, joten ne voisi hyvin keittää. Keitin ne, ja laitoin vuokaan kasvisten joukkoon. Keitin vielä jonkin verran tummia makarooneja, jotka lisäsin joukkoon. Heitin sekaan vielä nahistuneen tomaatin ja raastoin kovaksi känttyyntyneet juustot raasteeksi päälle. Löysin sopivasti vielä ruokakermaa, joka kruunasi makaroonilaatikon. Uuniin, ja hyvää tuli! Siitäkin huolimatta, että ketsuppi puuttui. Pienestä vuoasta riitti minulle neljä annosta, jotka jakautuivat useille päiville. Aamiaiseksi saatoin syödä puuroa tai leipää. Lauantaina en syönyt kotona lainkaan lounasta tai päivällistä, sillä kävin Helsinki Pride-kulkueessa marssimassa ja söin eväitä siellä. Illalla olin lapsenvahtina seuraavaan aamuun.

Maanantai 2.7 - Keskiviikko 4.7
Seuraavalla viikolla jatkoin vielä tempaustani. Tein mungpavuista, ohrasuurimoista, pakastemaisseista, vanhasta kurkusta ja porkkanoista jälleen eräänlaisen laatikon, johon tungin tällä kertaa tomaattimurskaa. Yhtä hyvää ei tullut kuin makaroonilaatikosta, mutta kai vaihteluakin pitää olla. Ohrasuurimoilla korvaa riisin varsin hyvin, mikäli maapallo kuuluu mielenkiinnonkohteisiin. Samalta eivät maistu, mutta ero näkyy hiilijalanjäljessä. Mm. Suomen Luonnonsuojeluliitto kehottaa korvaamaan riisin ohrasuurimoilla.

Laatikostani riitti ruokaa vielä keskiviikolle, sillä söin välillä omenaherkkua, leipää ja kaurapuuroa. Onneksi leipä loppui, niin pääsin käsiksi pakastimen syövereihin. Harmikseni se himoitsemani siemenleipä loppui alta aikayksikön. Sentään ei ole leipälaatikossa toistaiseksi leipiä, joita täytyisi pakolla syödä pois.


Yhteenveto:
Olen tämän viikon aikana todennut, että perheellämme on ikävä tapa hamstrata ruokaa niin pakastimeen, kuivatavarakaappiin, leipälaatikkoon kuin jääkaappiinkin. Papujen, linssien ja muiden pitkään säilyvien tuotteiden kohdalla ei ole ongelmaa, sillä ne säilyvät pitkään. Toisinaan niitä voisi kuitenkin myös syödä pois sen sijaan, että ostaisi tilalle jatkuvasti uusia elintarvikkeita. Olen mitannut papuja/linssejä yhteen vuoalliseen aina desin itselleni, ja siitä on ollut jo liiaksi yhteen ateriaan. Toisaalta olen toiminut siten ympäristöystävällisesti, sillä olen tehnyt kerralla ison erän, jota lämmitän mikrossa pienemmissä erissä myöhemmin.
Jääkaapissamme on yhä porkkanoita pilaantumassa, sillä en ole ehtinyt niitä käyttää. Se on harmillista, ja tästä voi huomata, että kasviksiakin on liikaa(vaikka en edes ostanut niitä!). Porkkanat tuskin olisivat huvenneet silloinkaan, jos perhe olisi ollut kokonaisuudessaan paikalla.

Olen toisinaan kiistellyt vanhempieni kanssa suurista ruokaostoseristä. Mielestäni erät voisivat olla pienemmät. Jäin itse kaipaamaan margariinia ja ketsuppia viikon aikana, mutta muuten ruokaa oli yllättävän paljon tarpeisiini. Perheemme ostaa aina suuren määrän ruokaa kerralla koko viikolle, jolloin tulee ostettua helposti paljon valmisruokaa, pakasteruokaa ja tolkuton määrä kasviksia, joista suuri osa heitetään lopulta pois. Samalla tarvitaan ruokatarvikkeiden kotiinkuljetukseen aina autoa. Syynä ovat painavat "ruokakassit". Jaahas.
Kannattaisikohan sittenkin käydä tekemässä ostoksia pienissä erissä? Taloudessamme asuu neljä henkilöä, joista päivittäin lähtee kaupungille vähintään yksi kerrallaan. Yleensä julkisilla tai kävellen. Mitä jos olisikin niin, että se ketsuppia kaipaava lähettäisi tekstiviestin kotoa poistuneelle henkilölle, jotta tämä voisi kotimatkalla poiketa kaupassa hakemassa kyseisen tarvikkeen? Tai ruokaa illaksi? Tällöin pysyisi kontrolli paremmin siitä, mitä jääkaapissa on ja ei ole. Kaappi ei ole liian täynnä, ja päivän ruoat suunnitellaan edellisenä päivänä tai syömispäivänä. Kuivatavaroita on hyvä olla, jotta voisi laiskana päivänä tehdä niistä nopean aterian. Kuitavarat ovat pakasteruokia parempi vaihtoehto.


Omenaherkku Ellasen tapaan:

Rakastan epämääräistä ruuanlaittoa. Siksi en ole määritellyt mittoja.

-margariinia sopiva köntti
-kaurahiutaleita sen verran kun aikoo syödä
-yksi tai useampi omena, maun mukaan
-halutessa sokeria, hunajaa, kanelia ym.
-kauramaitoa lisukkeeksi

1. Kuumenna margariinikökö pannulla tai uunissa tarpeeksi suuressa vuuassa(jos syöjiä on paljon, suosittelen uunia! Pannulla tulee 1-2 henkilölle, ja lopputulos on hivenen rapeampi). Pilko samalla omenat. Poista ensin siemenkota, niin pilkkominen on helpompaa. Tee pienehköjä kuutioita, joita on miellyttävä syödä.

2.Jos teet uunissa, kaada isoon kulhoon sen verran kaurahiutaleita kun on tarkoitus syödä. Kaada päälle sula margariini ja sekoita hyvin, jotta kaurahiutaleet ovat tasaisen rasvaisia. Jos teet pannulla, voit kauhoa kaurahiutaleita suoraan pannulle. Laita omenakuutiot pannulle mukaan, tai vauhtoehtoisesti laita omenakuutiot suoraan vuokaan ja kaada hiutaleet päälle.
3.Laita uuniin. Ennen tätä voit halutessasi laittaa mukaan hunajaa, sokeria tai kanelia(miksei kaikkea). Itse en laita, sillä pidän kaurahiutaleiden mausta sellaisenaan(poikkeus: jos käyttää ihan ruokaöljyä margariinin sijaan, mikä on terveellisempi mutta eri makuinen vaihtoehto, kannattaa maustaa...).
Pannulla riittää, että kuuluu kiva paistosihinä. Kansi kannattaa laittaa päälle. Keksin pannuvaihtoehdon uunimme ollessa rikki. Omenaherkku on valmista, kun hiutaleet tuntuvat kypsyneen vähän ja omenat ovat hiukan pehmentyneet.
4.Tarjoilulle on useita vaihtoehtoja. Perheessämme on ollut tapana syödä herkku maidon kanssa(omalla kohdallani kauramaito). Mielikuvitustakin voi käyttää.