Moi! Ehdin kirjoittaa vielä yhden blogimerkinnän ennen lähtöä. Eilen siskoni tuli harmittelemaan, ettei hänelle luvattu mamman vanha mekko mahdu hänelle. Näin mekon ensimmäistä kertaa ja ilmoitin ottavani sen MIELELLÄNI käyttöön! Mekko oli tosi pieni ja vaikea laittaa päälle. Mutta se sopi, eikä edes puristanut. Samanlaista mekkoa ei kadulla näe. :)
Vastapalveluksi aloin tietenkin etsiä paisuneesta vaatekaapistani vaatteita siskolleni. Olen saanut ehkä liikaakin ihania vaatteita Ruotsissa asuvalta pikkuserkulta, siskolta ja tädiltä. Hyvin vähän olen ostanut itse viime aikoina, ehkä kaksi hametta. Ja käytetyt kengät. Mikä on tietysti hyvä!
Löysin paljonkin vaatteita, joita en ole loppujen lopuksi käyttänyt kuin kerran tai en kertaakaan. Farkkuja en ole laittanut jalkaani yli vuoteen, sillä koen ne nykyään erittäin epämukaviksi. Ostaessa farkut olivat juuri sopivat, mutta en tullut ajatelleeksi, kuinka ne voivat venyä. Kaikki farkkuni paitsi kahdet eivät enää istu, vaan alkavat roikkua ikävästi. Ja tarvitsen vyön. Siskolle ne sopivat loistavasti, ja sain vaatekaapistani pois kahdet ehjät farkut ja kaksi pitkähihaista kivaa paitaa. Seuraavaksi lähetin kaverille viestiä, josko hän olisi kiinnostunut eräästä kivasta paidasta, joka ei enää millään ilveellä sovi edes minulle.
Loppu hyvin kaikki hyvin, sain myös siskon vanhan valkoisen hameen. Moni vaate jäi vielä käyttämättömäksi kaappiin, mutta niitä voi tietenkin yrittää laittaa kavereille eteenpäin. Tai myydä.
Vähän tietysti kirpaisi antaa farkut pois. Toiset maksoivat uutena ainakin sata euroa! Ne myös menevät satavarmasti uudella käyttäjällään rikki parin viikon sisään kuten muutkin hänen housunsa. Siispä sanoin hänelle, että tuo takaisin sitten jos vähääkään repeää. Pikkusisko opettaa, kuinka parsitaan! :)
torstai 21. kesäkuuta 2012
tiistai 19. kesäkuuta 2012
Vau, vaikutin!
Noin viikko sitten sain yhtäkkiä innostuksen selailla ympäristöjärjestöjen (kuten WWF ja Greenpeace) nettisivuja. Aloin täytellä kaiken maailman vetoomuksia Greenpeacen sivuilla. Mm. pelastin Arktiksen ja vaadin ydinvastuuta. Tästä sain inspiraation toimia, olinhan jo kuullut aiemminkin, että lähikaupoilta kannattaa vaatia ympäristöystävällisiä tuotteita. Olin juuri myös innostunut tutkimaan kalan alkuperää WWF:n kalakampanjan vaikutuksesta.
Olin siis juuri laittamassa veljeni kanssa pakastepitsoja uuniin, kun huomasin ensimmäistä kertaa, että tonnikalapitsassakin on sitä vältettävää TONNIKALAA. Apua, oikeesti! Aloin etsiä pakkauksesta lisämerkintöjä tonnikalan alkuperästä, tuloksetta. Menin jopa Dr.Oetkerin sivuille ja etsin tietoa, mutta se puuttui aivan kokonaan. Järkyttävää! Siispä lähetin palautetta.
En huomannut tallentaa mihinkään kopiota lähettämästäni viestistä, mutta tiivistäen:
-Ilmaisin perheemme olevan heidän pakastepitsojensa ostaja
-Kehuin tuotteita
-Ilmaisin huoleni siitä, ettei tonnikalan alkuperää saa selville pakkauksesta. Toivoin enemmän läpinäkyvyyttä. Ilmoitin, että toivon kalan täyttävän kestävän kalastuksen kriteerit ja olevan mielellään MSC-sertifioitua(etenkin, kun kyseessä on TONNIKALA).
-Toivoin myös vähempää suolapitoisuutta pitsoihin ja kuitupitoisempia pohjia.(kyllä, olen myös terveysintoilija)
-Toivoin, että voisivat välittää toiveeni edelleen Saksaan tuotekehitykseen.
Sain osakseni melkoisen yllätyksen, kun kävin tänään postilaatikolla. Dr.Oetker Suomi oli vastannut! Hihkuin ilosta, sillä en ollut edes muistanut koko asiaa ja koin itseni yllättäen hyvin tärkeäksi, sillä vastaus oli tullut kirjeen muodossa. Erikseen, MINULLE. Sain tietää tonnikalapitsasta seuraavaa:
"Tonnikalat pyydetään vapailta vesiltä. Lajike on Skip Jack. Pyydystyspaikat ovat Tyynellä valtamerellä Filippiinien läheisyydessä. Kalastajatunnuksista ja puhtaista pyyntitavoista on kirjalliset tiedot sekä 'Dolphin safe' sertifikaatti - eli kalastus tapahtuu delfiinejä vahingoittamatta. Omissa tuotantolaitoksissamme kiinnitetään erityistä humiota raaka-aineiden laatuun ja puhtauteen.
- - Välitämme palautteesi Saksan tuotekehitykseemme." (viestiä lyhennetty)
Tunne oli että VAU, pienellä mutta asiallisella palautteellani oli tosiaan merkitystä! Tonnikala sai kouluarvosanalla pisteet 6½, sillä se oli sentään sertifioitu jollain tasolla ja Skip jack-lajike on ainakin WWF:n kalaoppaan mukaan "harkitse"-listalla. Eli keltaista näyttää, ei sentään punaista! WWF:n suosituslistalle tonnikala ei ymmärtääkseni pääse missään muodossa paitsi MSC-sertifioituna. Asiakaspalvelusta Dr.Oetker sai kuitenkin nyt pisteitä, ehkä ostan yrityksen kasvispakastepitsoja jatkossakin. Tonnikalapitsasta täytynee pitää veljen kanssa kuitenkin nyt keskustelu, josko jokin toinen, tonnikalaton kalapitsa olisi korvaava vaihtoehto.
Olin siis juuri laittamassa veljeni kanssa pakastepitsoja uuniin, kun huomasin ensimmäistä kertaa, että tonnikalapitsassakin on sitä vältettävää TONNIKALAA. Apua, oikeesti! Aloin etsiä pakkauksesta lisämerkintöjä tonnikalan alkuperästä, tuloksetta. Menin jopa Dr.Oetkerin sivuille ja etsin tietoa, mutta se puuttui aivan kokonaan. Järkyttävää! Siispä lähetin palautetta.
En huomannut tallentaa mihinkään kopiota lähettämästäni viestistä, mutta tiivistäen:
-Ilmaisin perheemme olevan heidän pakastepitsojensa ostaja
-Kehuin tuotteita
-Ilmaisin huoleni siitä, ettei tonnikalan alkuperää saa selville pakkauksesta. Toivoin enemmän läpinäkyvyyttä. Ilmoitin, että toivon kalan täyttävän kestävän kalastuksen kriteerit ja olevan mielellään MSC-sertifioitua(etenkin, kun kyseessä on TONNIKALA).
-Toivoin myös vähempää suolapitoisuutta pitsoihin ja kuitupitoisempia pohjia.(kyllä, olen myös terveysintoilija)
-Toivoin, että voisivat välittää toiveeni edelleen Saksaan tuotekehitykseen.
Sain osakseni melkoisen yllätyksen, kun kävin tänään postilaatikolla. Dr.Oetker Suomi oli vastannut! Hihkuin ilosta, sillä en ollut edes muistanut koko asiaa ja koin itseni yllättäen hyvin tärkeäksi, sillä vastaus oli tullut kirjeen muodossa. Erikseen, MINULLE. Sain tietää tonnikalapitsasta seuraavaa:
"Tonnikalat pyydetään vapailta vesiltä. Lajike on Skip Jack. Pyydystyspaikat ovat Tyynellä valtamerellä Filippiinien läheisyydessä. Kalastajatunnuksista ja puhtaista pyyntitavoista on kirjalliset tiedot sekä 'Dolphin safe' sertifikaatti - eli kalastus tapahtuu delfiinejä vahingoittamatta. Omissa tuotantolaitoksissamme kiinnitetään erityistä humiota raaka-aineiden laatuun ja puhtauteen.
- - Välitämme palautteesi Saksan tuotekehitykseemme." (viestiä lyhennetty)
Tunne oli että VAU, pienellä mutta asiallisella palautteellani oli tosiaan merkitystä! Tonnikala sai kouluarvosanalla pisteet 6½, sillä se oli sentään sertifioitu jollain tasolla ja Skip jack-lajike on ainakin WWF:n kalaoppaan mukaan "harkitse"-listalla. Eli keltaista näyttää, ei sentään punaista! WWF:n suosituslistalle tonnikala ei ymmärtääkseni pääse missään muodossa paitsi MSC-sertifioituna. Asiakaspalvelusta Dr.Oetker sai kuitenkin nyt pisteitä, ehkä ostan yrityksen kasvispakastepitsoja jatkossakin. Tonnikalapitsasta täytynee pitää veljen kanssa kuitenkin nyt keskustelu, josko jokin toinen, tonnikalaton kalapitsa olisi korvaava vaihtoehto.
Pienillä teoilla
Täten avaan ensimmäisen blogini, varokaa! Tulen kirjoittamaan elämästäni pienen maailmanparantajan näkökulmasta. Mitä jos pelastetaan yhdessä maapallo, pienillä teoilla?
Aluksi voisin kertoa jonkin verran itsestäni. :)
En muista, milloin luonnonsuojeluhalukkuuteni on syntynyt. En ole mielestäni koskaan ollut erityisen epäekologinen - ajattelematon ja tietämätön kylläkin.
Intoilu taisi alkaa erään kriisin jälkeen 15-vuotiaana. Sain yhtäkkiä innostuspuuskan ryhtyä kasvissyöjäksi. En kokonaan, jätin ensin pois vain punaisen lihan. Viikon päästä katsoin lautasella kiljuvaa kanankoipea enkä sen jälkeen syönyt kanaa enää koskaan, saati muuta lihaa mereneläviä lukuunottamatta. Silloinen kaverini soimasi minua liian nopeasta ja tiukasta muutoksesta eikä uskonut sen kestävän. Pari viikkoa haaveilinkin vielä makkarasta ja maksalaatikosta, mutta sittemmin unohdin miltä ne maistuvat ja olen ainakin pari vuotta elellyt aika vaivattomasti samalla linjalla. Minua voisi kutsua ruokavalioni puolesta pescovegetaristiksi. Kutsun itseäni silti ennemmin kasvissyöjäksi, sillä se on terminä helpompi ymmärtää sekasyöjien keskuudessa. Toivottavasti en loukkaa sillä niitä oikeita vegejä!
Ruokavalionmuutostempauksen jälkeen elin puoli vuotta käyttämättä shampoota ja pesin tukkani 10 litran ämpärissä säästääkseni vettä. Vanhoille tavoille olen sittemmin lipsunut vedenkäytön suhteen, mutta tein kompromissin shampooasian kanssa ja jätin myrkyt kauppaan. Luomushamppoilla mennään nykyään!
Nyt olen 18-vuotias ja lukiossa. Kirjoitin biologiasta keväällä Eximian(uusintaan menee!), mistä voi päätellä että biologia on suuri intohimoni. Sitäpaitsi luonnonsuojeluaate sopii sen kanssa hyvin yhteen! Toinen itselleni erityisen tärkeä asia on musiikki ja laulaminen. Olen soittanut kitaraa 10-vuotiaasta ja laulanut 15-vuotiaasta lähtien.
Aloin tänä keväänä tehdä omia biisejä, joiden aiheena on ilmastonmuutos ja luonnonsuojelu(yllätys!). Kappaleita on kertynyt kevään/kesän aikana jo viisi, ja olen löytänyt laulamisesta loistavan keinon ilmaista tunteitani ja mielipiteitäni. Säestän itseäni kitaralla ja laulan omia sävellyksiäni. (Luomiskauteni taisi muuten alkaa täysi-ikäkriisin seurauksena. Kannattaa näemmä kriiseillä!)
Suunnitelmissani on kokeilla katusoittamista tänä kesänä. Saa nähdä. ;)
Aluksi voisin kertoa jonkin verran itsestäni. :)
En muista, milloin luonnonsuojeluhalukkuuteni on syntynyt. En ole mielestäni koskaan ollut erityisen epäekologinen - ajattelematon ja tietämätön kylläkin.
Intoilu taisi alkaa erään kriisin jälkeen 15-vuotiaana. Sain yhtäkkiä innostuspuuskan ryhtyä kasvissyöjäksi. En kokonaan, jätin ensin pois vain punaisen lihan. Viikon päästä katsoin lautasella kiljuvaa kanankoipea enkä sen jälkeen syönyt kanaa enää koskaan, saati muuta lihaa mereneläviä lukuunottamatta. Silloinen kaverini soimasi minua liian nopeasta ja tiukasta muutoksesta eikä uskonut sen kestävän. Pari viikkoa haaveilinkin vielä makkarasta ja maksalaatikosta, mutta sittemmin unohdin miltä ne maistuvat ja olen ainakin pari vuotta elellyt aika vaivattomasti samalla linjalla. Minua voisi kutsua ruokavalioni puolesta pescovegetaristiksi. Kutsun itseäni silti ennemmin kasvissyöjäksi, sillä se on terminä helpompi ymmärtää sekasyöjien keskuudessa. Toivottavasti en loukkaa sillä niitä oikeita vegejä!
Ruokavalionmuutostempauksen jälkeen elin puoli vuotta käyttämättä shampoota ja pesin tukkani 10 litran ämpärissä säästääkseni vettä. Vanhoille tavoille olen sittemmin lipsunut vedenkäytön suhteen, mutta tein kompromissin shampooasian kanssa ja jätin myrkyt kauppaan. Luomushamppoilla mennään nykyään!
Nyt olen 18-vuotias ja lukiossa. Kirjoitin biologiasta keväällä Eximian(uusintaan menee!), mistä voi päätellä että biologia on suuri intohimoni. Sitäpaitsi luonnonsuojeluaate sopii sen kanssa hyvin yhteen! Toinen itselleni erityisen tärkeä asia on musiikki ja laulaminen. Olen soittanut kitaraa 10-vuotiaasta ja laulanut 15-vuotiaasta lähtien.
Aloin tänä keväänä tehdä omia biisejä, joiden aiheena on ilmastonmuutos ja luonnonsuojelu(yllätys!). Kappaleita on kertynyt kevään/kesän aikana jo viisi, ja olen löytänyt laulamisesta loistavan keinon ilmaista tunteitani ja mielipiteitäni. Säestän itseäni kitaralla ja laulan omia sävellyksiäni. (Luomiskauteni taisi muuten alkaa täysi-ikäkriisin seurauksena. Kannattaa näemmä kriiseillä!)
Suunnitelmissani on kokeilla katusoittamista tänä kesänä. Saa nähdä. ;)
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)