Erilainen shoppailureissu?

Viime viikolla tein matkani jälleen Matinkylän kierrätyskeskukseen. Tarkoitukseni oli mennä yksin bussilla, mutta perillä sain puhelun vanhemmiltani, että koko perhe tuleekin autolla perästä. Että mitä? Olin iloinen, että sain seuraa, mutta se siitä ekologisesta liikkumisesta...
Tarkoitukseni oli etsiä takki. Toki vanha takkini on vielä käyttökelpoinen, mutta musta väri ei enää iske. Uutta en missän tapauksessa tahdo ostaa, joten on tyydyttävä kierrätettyyn tai tuunattava vanha takki. Päädyin kuitenkin kenkäosastolle ja löysin vitosen maksavat, superkivat tennarit. Miksi joku edes heittää tällaisia kierrätykseen? Kuin uutena olisi sinne kierrätykseen heivattu. Toisen roska on toisen onni, sanotaan.
Kiersin koko rakennuksen läpi ja katsoin tavaroita. Valtava määrä tietokoneita! Olin jo aikaisemmin lähes vannonut, että oman tietokoneeni vanhetessa en koskaan osta uutta. Nyt voin olla varma, että voin olee nyky-yhteiskunnan vaatimuksien mukaisesti ja olla silti melkein ekologinen(tietokone kun tuhlaa sähköä), kun voin ostaa koneen kierrätettynä.
Veli löysi tuolin, äiti useita samanlaisia lehtikoreja. En löytänyt takkeja, ja petyin hieman Kierrätyskeskuksen takkivalikoimiin.

Samalla viikolla myöhemmin menin aNightingalen kanssa Helsinkiin. Halusin ehdottomasti käydä UFF:llä tarkistamassa takkivalikoimat. Selailin takkeja ehkä pari minuuttia, kun löysin jopa kaksi sopivan kokoista ja väristä. Toinen niistä oli oikeasti ihana! Ostin sen. Olin aluksi aivan yllättynyt valikoiman koosta ja laadusta. Tajusin sitten kuitenkin, että tottakai: moni lahjoittaa hyväkuntoiset ja kivat vaatteensa ennemmin UFF:lle kuin Kierrätyskeskukseen (UFF ei tietääkseni myöskään ota vastaan huonokuntoisia vaatteita). Hyvää tekevät molemmat, mutta moni haluaa ennemmin auttaa kehitysmaita kuin tukea Kierrätyskeskuksen ympäristötyötä. Itse priorisoin luonnon ja ympäristön, jos on pakko. Oli miten oli, kierrätys aina kunniaan. Minulle itselleni on sinänsä aivan sama, mistä käytetyt vaatteeni hankin, kunhan yrityksen ym. toiminta on eettistä ja voittoa tavoittelematonta.

Olen pohtinut lähiaikoina myös dyykkausta tapana hankkia tavaroita. Liian moni on kierrätyksen suhteen harmillisen välipitämätön, ja olen kuullut, että roskiksesta voi löytyä jopa aarteita. Astetta hurjempi ruoan dyykkaus kiehtoo minua myös. Ruokaa heitetään pois tonneittain Suomessakin, ja suuri osa kauppojenkin ruoista menee lajittelemattomana sekajätteiden joukkoon. Koska suurin osa on vielä muovipaketeissa, en näkisi mitään syytä, mikseivät kaupat voisi tehdä dyykkausta vähän helpommaksi. Suojetut pakkakset voisi vaikka jättää vain maahan roskiksen viereen ennen niiden poisheittämistä, tai jakaa oikeasti suoraan köyhille ihmisille. ABC:llä työkennellyt siskoni on jälkeenpäin kauhistellut, että edes työntekijät eivät saaneet viedä ruokia kotiin. Sekajäte oli paikka, jonne ne tuli heittää parasta ennen-päiväyksen lähestyessä. Kauppaan tehtiin myös tarkastuskäyntejä, joissa tutkittiin työntekijöiden laukut: jos roskiksesta oli pelastettu ruokia, seurasi potkut.

Olen kierrätyksen suhteen vielä lälly. En ole koskaan harrastanut dyykkausta(olen kyllä kerännyt pulloja melko puhtaista sisäroskiksista), mutta ajattelin kokeilla sitten, kun olen omillani asuva köyhä opiskelija. Miksi ei?

Ajattelevatko eläimet?

Mitä eläinten päässä liikkuu? Väitteet eläinten tiedostamattomuudesta yllättävät minut yhä uudelleen, sillä olen koko ikäni pitänyt kaikkia eläimiä ajattelevina olentoina, enemmän tai vähemmän. Ihminen sanoo, ettei voi tietää, tunteeko eläin kipua ja ajatteleeko se. Tässä vaiheessa muistan, kun lapsena kovasti pohdin sitä, ovatko muut ihmiset vain tyhjiä kuoria ja olenko minä vain yksin varjomaailmassa. Jos toinenkin ihminen kuitenkin ajattelee oikeasti, miksi ei ajattelisi myös toinen eläin?

Ihminen on kiinnostunut tutkimaan aihetta tieteellisesti kaikenlaisin kokein. Peilikoe lienee yleisin, ja sillä testataan, onko eläin tietoinen itsestään. Kuulemma harva eläin on, ihmisen lisäksi vain norsu, simpanssi ja delfiini. En usko. Edesmennyt kanini luuli koko elämänsä ajan, että peilin toisella puolen on toinen kani. Sen sijaan siskoni kissa ei piittaa peilikuvastaan ollenkaan, vaikka muita kissoja kohtaan se osoittaa selkeästi mielenkiintonsa (koska hän ei ole tottunut kontakteihin muiden kissojen kanssa). Kuinka en voi muka sanoa tämän perusteella, että osa kissoista kykenee ymmärtämään, että peilissä näkyy heijastus itsestä? Tahtooko ihminen osoittaa "tieteellisellä kokeella" vain ylivertaisuutensa muihin eläimiin?

Muistan, kun olin yläasteella uskonnontunnilla ja puhuimme eläimistä. Eräs luokkalaiseni poika yritti kovasti vakuuttaa minulle ihmisen älykkyyttä ja eläinten tyhmyyttä: "Jos esimerkiksi koirat kerran ovat niin viisaita, mikseivät ne osaa rakentaa pulpetteja tai tehdä oppikirjoja?". Muistellessani kommenttia sanasta sanaan en tiedä, tulisiko pojan puolesta itkeä vai nauraa. Koirat eivät tee pulpetteja tai kirjoja, koska 1. he eivät omista peukaloa 2.he eivät yksinkertaisesti TARVITSE niitä. Kumpi oikeastaan on älykkäämpi, turhamaisia välineitä nikkaroiva ja luonnon tuhoamista harjoittava ihminen vai eläin, joka elää luonnon antimilla ja selviytyy sen haasteista ilman keinotekoisia apuvälineitä?
Biologianopettajani sanoi, että on vaarallista väittää toisen lajin olevan alkeellinen, jos ei tiedä siitä mitään. Esimerkiksi arkkibakteerit ovat olleet maapallolla jo miljoonia vuosia samankaltaisina eliöinä ja selvinneet suurista sukupuuttoaalloista. Nyt me kutsumme niitä alkeellisiksi. Onko eliö sitä älykkäämpi, mitä enemmän se muistuttaa ihmistä? Onko älykkyys oikeasti sitä, mitä luulemme sen olevan? Voiko joku toinen laji ulkoavaruudessa pitää meitä saman arvoisena kuin me pidämme kirppuja? Onko ihminen oikeasti evoluution suurin tarkoitus?
Entä jos ihminen saisi tieteeltä joskus tarpeeksi uskottavan vastauksen kysymykseen eläinten ajattelusta ja myöntäisi eläinten yhdenvertaisuuden ihmiseen? Mitä tapahtuisi nykyiselle yhteiskunnalle, ja saisivatko eläimetkin tasavertaisen kohtelun? Tiede voisi hyvinkin mahdollisesti kehittyä tähän suuntaan, vaikkakin kognitiivisen ajattelun tutkiminen on ihmiselläkin erittäin vaikeaa. Mutta onhan jo viime vuosisadalla löydetty DNA ja havaittu, että ihmisen ja simpanssin geeneistä yli 99% on samoja. Ongelma ei ole kuitenkaan ainoastaan tieteellisen tutkimuksen vaikeus vaan se, mitä ihmisen pään sisällä tapahtuu. Jos mikä vain eläin rinnastettaisiin yhtäkkiä ihmiseen, kuinka moni sekasyöjä olisi valmis allekirjoittamaan eläinten oikeudet? Kuinka moni eläinkokeiden kannattaja olisi valmis allekirjoittamaan lain, joka kieltäisi ne?
Lajisyrjinnän häviäminen maailmasta on monen mielestä vain utopia, mutta monen mielestä siihen tulee pyrkiä. Allekirjoitan jälkimmäisen. Mutta entä jos se tosiaan katoaisi? Söisivätkö kaikki vain kasviksia, sallittaisiinko lajienväliset avioliitot vai sallittaisiinko kannibalismi? Emme voi tietää, koska tuskin olemme koskaan kokemassa sitä hetkeä. Ei siksi, etteikö ajatus lajien tasavertaisuudesta olisi hyvä, vaan siksi, että ihminen ei ole.

Vaatteet käyttökelpoisiksi tuunaamalla

Pitkästä aikaa! :)

Olin pari viikkoa sitten Itämeren ekologian kurssilla Tvärminnessä Hangossa koulun kanssa. Kurssilla keräsimme näytteitä mereltä, hiekkarannalta ja rantakalliolta. Tutkimme mm. pohjamudan eliöstöä, rantojen leviä ja pikkueläimiä ja tietenkin sitä, mitä näytteet mahdollisesti voivat kertoa Itämeren tilasta. Valaistuin todella kurssin aikana, sillä en ollut koskaan edes ajatellut, että Itämeressä voi olla kiinnostavaakin elämää. Tutustuin kolmen päivän aikana yli 20 eliölajiin ja heräsin myös Itämeren suojeluhalukkuuteen. Sääli, etten vielä tänä syksynä ehtinyt koulun takia osallistua WWF:n öljyntorjuntakoulutukseen. Ehkä ensi keväänä? Onneksi lukiomme taksvärkkipäivän tuotot menevät Itämeren suojeluun. :3

Kävimme viime perjantaina perheen kanssa mummuni siskon luona kylässä. Sain kassillisen kätettyjä vaatteita (lähinnä farkkuja) käsiini, ja otin itselleni kaksi paitaa ja kahdet farkut (vaikka olen jo kerran vannonut luopuvani farkuista niiden epämukavuuden vuoksi). Toiset olivat vihreät, eli aivan ihanat! Toiset saman kokoiset ja -malliset olivat kauhean väriset, mutta päätin ottaa ne silti. Suunnitelmissani oli värjätä ne. Googlailin illalla tekstiilivärejä ja löysin Uudesta mustasta kirjoituksen koskien nimenomaan farkkujen värjäystä. Tajusin, että nythän tulee sitten käytettyä kauheita kemikaaleja, mutta toisaalta värjättävät farkut ovat niin hirveän väriset ettei niitä käyttäisi enää kukaan tällä vuosikymmenellä(farkut ovat luultavasti muutaman kymmenen vuoden ikäiset). Harmikseni kirjoituksessa mainitun ekovärin(Textil color) jälleenmyyjän sivustot eivät toimineet, joten jouduin turvautumaan Prismasta löytyneeseen Dylonin oliivinvihreään myrkkyyn. Jos nyt täytyy jotain Dylonista mainita, en tykännyt ohjeistuksesta lisätä 500g suolaa(valtava määrä!). Onneksi karkeaa merisuolaa löytyi paljon enemmänkin, tosin jouduin jauhamaan sen tomuksi jotta se varmasti liukenisi. Kaikin muin puolin tykkäsin kovasti kyseisestä oliivinvihreästä väristä. Farkuista tuli vihreän sijaan merensiniset(eli ihanammat kuin suunnittelin), sillä ne olivat alunperin sinivalkoiset. Värjäsin samalla myös valkoisen hameen, itse yläasteella tekemäni valkoisen hupparin(ei koskaan ennen käytetty) sekä valkoisen paidan (jonka sain käytettynä). Väri oli kaunis ja tasainen, ja alan varmasti käyttää värjäämiäni vaatteita. Hupparia olin jo aiemmin tuunaillutkin kierrätyskeskuksen napeilla, mutta värjäys oli kaiken huippu. Farkuista taisi tulla nyt lempparifarkut värin perusteella. Ainoa huono puoli on tietysti sitten farkkukankaan joustamattomuus, kun ottaa huomioon, kuinka mukavuudenhaluinen olen...

Vielä näin lopuksi haluan kiittää eräitä hienoja ystäviäni, jotka ovat poimineet kilokaupalla suppilovahveroita ja lahjoittaneet meille yhteensä ehkä viisi kiloa sieniä tänä syksynä. Äiti innostui sienten kuivattamisesta, mistä pisteet myös äidille(kuivaaminen on aiemmin kovasti harrastamaamme pakastusta ekologisempaa). Maistettiin ensimmäisestä erästä ja melkein syötiin kaikki, sillä kuivatut suppikset ovat aivan mielettömän hyviä. Saunan lauteet ovat parhaillaan täynnä kuivuvia sieniä. Mutta teki sienillä mitä teki, metsäsieniä kannattaa kerätä, syödä ja säilöä kun niitä vielä metsissä on. Kaikki syödyt sienet ovat pois siitä valtavasta ympäristökuormituksesta, mitä jatkuva turha elintarvikekulutus aiheuttaa. Sienet siis kunniaan!

Tein tämän repun vanhoista shortseista