Ajattelevatko eläimet?

Mitä eläinten päässä liikkuu? Väitteet eläinten tiedostamattomuudesta yllättävät minut yhä uudelleen, sillä olen koko ikäni pitänyt kaikkia eläimiä ajattelevina olentoina, enemmän tai vähemmän. Ihminen sanoo, ettei voi tietää, tunteeko eläin kipua ja ajatteleeko se. Tässä vaiheessa muistan, kun lapsena kovasti pohdin sitä, ovatko muut ihmiset vain tyhjiä kuoria ja olenko minä vain yksin varjomaailmassa. Jos toinenkin ihminen kuitenkin ajattelee oikeasti, miksi ei ajattelisi myös toinen eläin?

Ihminen on kiinnostunut tutkimaan aihetta tieteellisesti kaikenlaisin kokein. Peilikoe lienee yleisin, ja sillä testataan, onko eläin tietoinen itsestään. Kuulemma harva eläin on, ihmisen lisäksi vain norsu, simpanssi ja delfiini. En usko. Edesmennyt kanini luuli koko elämänsä ajan, että peilin toisella puolen on toinen kani. Sen sijaan siskoni kissa ei piittaa peilikuvastaan ollenkaan, vaikka muita kissoja kohtaan se osoittaa selkeästi mielenkiintonsa (koska hän ei ole tottunut kontakteihin muiden kissojen kanssa). Kuinka en voi muka sanoa tämän perusteella, että osa kissoista kykenee ymmärtämään, että peilissä näkyy heijastus itsestä? Tahtooko ihminen osoittaa "tieteellisellä kokeella" vain ylivertaisuutensa muihin eläimiin?

Muistan, kun olin yläasteella uskonnontunnilla ja puhuimme eläimistä. Eräs luokkalaiseni poika yritti kovasti vakuuttaa minulle ihmisen älykkyyttä ja eläinten tyhmyyttä: "Jos esimerkiksi koirat kerran ovat niin viisaita, mikseivät ne osaa rakentaa pulpetteja tai tehdä oppikirjoja?". Muistellessani kommenttia sanasta sanaan en tiedä, tulisiko pojan puolesta itkeä vai nauraa. Koirat eivät tee pulpetteja tai kirjoja, koska 1. he eivät omista peukaloa 2.he eivät yksinkertaisesti TARVITSE niitä. Kumpi oikeastaan on älykkäämpi, turhamaisia välineitä nikkaroiva ja luonnon tuhoamista harjoittava ihminen vai eläin, joka elää luonnon antimilla ja selviytyy sen haasteista ilman keinotekoisia apuvälineitä?
Biologianopettajani sanoi, että on vaarallista väittää toisen lajin olevan alkeellinen, jos ei tiedä siitä mitään. Esimerkiksi arkkibakteerit ovat olleet maapallolla jo miljoonia vuosia samankaltaisina eliöinä ja selvinneet suurista sukupuuttoaalloista. Nyt me kutsumme niitä alkeellisiksi. Onko eliö sitä älykkäämpi, mitä enemmän se muistuttaa ihmistä? Onko älykkyys oikeasti sitä, mitä luulemme sen olevan? Voiko joku toinen laji ulkoavaruudessa pitää meitä saman arvoisena kuin me pidämme kirppuja? Onko ihminen oikeasti evoluution suurin tarkoitus?
Entä jos ihminen saisi tieteeltä joskus tarpeeksi uskottavan vastauksen kysymykseen eläinten ajattelusta ja myöntäisi eläinten yhdenvertaisuuden ihmiseen? Mitä tapahtuisi nykyiselle yhteiskunnalle, ja saisivatko eläimetkin tasavertaisen kohtelun? Tiede voisi hyvinkin mahdollisesti kehittyä tähän suuntaan, vaikkakin kognitiivisen ajattelun tutkiminen on ihmiselläkin erittäin vaikeaa. Mutta onhan jo viime vuosisadalla löydetty DNA ja havaittu, että ihmisen ja simpanssin geeneistä yli 99% on samoja. Ongelma ei ole kuitenkaan ainoastaan tieteellisen tutkimuksen vaikeus vaan se, mitä ihmisen pään sisällä tapahtuu. Jos mikä vain eläin rinnastettaisiin yhtäkkiä ihmiseen, kuinka moni sekasyöjä olisi valmis allekirjoittamaan eläinten oikeudet? Kuinka moni eläinkokeiden kannattaja olisi valmis allekirjoittamaan lain, joka kieltäisi ne?
Lajisyrjinnän häviäminen maailmasta on monen mielestä vain utopia, mutta monen mielestä siihen tulee pyrkiä. Allekirjoitan jälkimmäisen. Mutta entä jos se tosiaan katoaisi? Söisivätkö kaikki vain kasviksia, sallittaisiinko lajienväliset avioliitot vai sallittaisiinko kannibalismi? Emme voi tietää, koska tuskin olemme koskaan kokemassa sitä hetkeä. Ei siksi, etteikö ajatus lajien tasavertaisuudesta olisi hyvä, vaan siksi, että ihminen ei ole.