Vaatteet käyttökelpoisiksi tuunaamalla

Pitkästä aikaa! :)

Olin pari viikkoa sitten Itämeren ekologian kurssilla Tvärminnessä Hangossa koulun kanssa. Kurssilla keräsimme näytteitä mereltä, hiekkarannalta ja rantakalliolta. Tutkimme mm. pohjamudan eliöstöä, rantojen leviä ja pikkueläimiä ja tietenkin sitä, mitä näytteet mahdollisesti voivat kertoa Itämeren tilasta. Valaistuin todella kurssin aikana, sillä en ollut koskaan edes ajatellut, että Itämeressä voi olla kiinnostavaakin elämää. Tutustuin kolmen päivän aikana yli 20 eliölajiin ja heräsin myös Itämeren suojeluhalukkuuteen. Sääli, etten vielä tänä syksynä ehtinyt koulun takia osallistua WWF:n öljyntorjuntakoulutukseen. Ehkä ensi keväänä? Onneksi lukiomme taksvärkkipäivän tuotot menevät Itämeren suojeluun. :3

Kävimme viime perjantaina perheen kanssa mummuni siskon luona kylässä. Sain kassillisen kätettyjä vaatteita (lähinnä farkkuja) käsiini, ja otin itselleni kaksi paitaa ja kahdet farkut (vaikka olen jo kerran vannonut luopuvani farkuista niiden epämukavuuden vuoksi). Toiset olivat vihreät, eli aivan ihanat! Toiset saman kokoiset ja -malliset olivat kauhean väriset, mutta päätin ottaa ne silti. Suunnitelmissani oli värjätä ne. Googlailin illalla tekstiilivärejä ja löysin Uudesta mustasta kirjoituksen koskien nimenomaan farkkujen värjäystä. Tajusin, että nythän tulee sitten käytettyä kauheita kemikaaleja, mutta toisaalta värjättävät farkut ovat niin hirveän väriset ettei niitä käyttäisi enää kukaan tällä vuosikymmenellä(farkut ovat luultavasti muutaman kymmenen vuoden ikäiset). Harmikseni kirjoituksessa mainitun ekovärin(Textil color) jälleenmyyjän sivustot eivät toimineet, joten jouduin turvautumaan Prismasta löytyneeseen Dylonin oliivinvihreään myrkkyyn. Jos nyt täytyy jotain Dylonista mainita, en tykännyt ohjeistuksesta lisätä 500g suolaa(valtava määrä!). Onneksi karkeaa merisuolaa löytyi paljon enemmänkin, tosin jouduin jauhamaan sen tomuksi jotta se varmasti liukenisi. Kaikin muin puolin tykkäsin kovasti kyseisestä oliivinvihreästä väristä. Farkuista tuli vihreän sijaan merensiniset(eli ihanammat kuin suunnittelin), sillä ne olivat alunperin sinivalkoiset. Värjäsin samalla myös valkoisen hameen, itse yläasteella tekemäni valkoisen hupparin(ei koskaan ennen käytetty) sekä valkoisen paidan (jonka sain käytettynä). Väri oli kaunis ja tasainen, ja alan varmasti käyttää värjäämiäni vaatteita. Hupparia olin jo aiemmin tuunaillutkin kierrätyskeskuksen napeilla, mutta värjäys oli kaiken huippu. Farkuista taisi tulla nyt lempparifarkut värin perusteella. Ainoa huono puoli on tietysti sitten farkkukankaan joustamattomuus, kun ottaa huomioon, kuinka mukavuudenhaluinen olen...

Vielä näin lopuksi haluan kiittää eräitä hienoja ystäviäni, jotka ovat poimineet kilokaupalla suppilovahveroita ja lahjoittaneet meille yhteensä ehkä viisi kiloa sieniä tänä syksynä. Äiti innostui sienten kuivattamisesta, mistä pisteet myös äidille(kuivaaminen on aiemmin kovasti harrastamaamme pakastusta ekologisempaa). Maistettiin ensimmäisestä erästä ja melkein syötiin kaikki, sillä kuivatut suppikset ovat aivan mielettömän hyviä. Saunan lauteet ovat parhaillaan täynnä kuivuvia sieniä. Mutta teki sienillä mitä teki, metsäsieniä kannattaa kerätä, syödä ja säilöä kun niitä vielä metsissä on. Kaikki syödyt sienet ovat pois siitä valtavasta ympäristökuormituksesta, mitä jatkuva turha elintarvikekulutus aiheuttaa. Sienet siis kunniaan!

Tein tämän repun vanhoista shortseista

Vau, vaikutin!

Noin viikko sitten sain yhtäkkiä innostuksen selailla ympäristöjärjestöjen (kuten WWF ja Greenpeace) nettisivuja. Aloin täytellä kaiken maailman vetoomuksia Greenpeacen sivuilla. Mm. pelastin Arktiksen ja vaadin ydinvastuuta. Tästä sain inspiraation toimia, olinhan jo kuullut aiemminkin, että lähikaupoilta kannattaa vaatia ympäristöystävällisiä tuotteita. Olin juuri myös innostunut tutkimaan kalan alkuperää WWF:n kalakampanjan vaikutuksesta.

Olin siis juuri laittamassa veljeni kanssa pakastepitsoja uuniin, kun huomasin ensimmäistä kertaa, että tonnikalapitsassakin on sitä vältettävää TONNIKALAA. Apua, oikeesti! Aloin etsiä pakkauksesta lisämerkintöjä tonnikalan alkuperästä, tuloksetta. Menin jopa Dr.Oetkerin sivuille ja etsin tietoa, mutta se puuttui aivan kokonaan. Järkyttävää! Siispä lähetin palautetta.

En huomannut tallentaa mihinkään kopiota lähettämästäni viestistä, mutta tiivistäen:
-Ilmaisin perheemme olevan heidän pakastepitsojensa ostaja
-Kehuin tuotteita
-Ilmaisin huoleni siitä, ettei tonnikalan alkuperää saa selville pakkauksesta. Toivoin enemmän läpinäkyvyyttä. Ilmoitin, että toivon kalan täyttävän kestävän kalastuksen kriteerit ja olevan mielellään MSC-sertifioitua(etenkin, kun kyseessä on TONNIKALA).
-Toivoin myös vähempää suolapitoisuutta pitsoihin ja kuitupitoisempia pohjia.(kyllä, olen myös terveysintoilija)
-Toivoin, että voisivat välittää toiveeni edelleen Saksaan tuotekehitykseen.

Sain osakseni melkoisen yllätyksen, kun kävin tänään postilaatikolla. Dr.Oetker Suomi oli vastannut! Hihkuin ilosta, sillä en ollut edes muistanut koko asiaa ja koin itseni yllättäen hyvin tärkeäksi, sillä vastaus oli tullut kirjeen muodossa. Erikseen, MINULLE. Sain tietää tonnikalapitsasta seuraavaa:

"Tonnikalat pyydetään vapailta vesiltä. Lajike on Skip Jack. Pyydystyspaikat ovat Tyynellä valtamerellä Filippiinien läheisyydessä. Kalastajatunnuksista ja puhtaista pyyntitavoista on kirjalliset tiedot sekä 'Dolphin safe' sertifikaatti - eli kalastus tapahtuu delfiinejä vahingoittamatta. Omissa tuotantolaitoksissamme kiinnitetään erityistä humiota raaka-aineiden laatuun ja puhtauteen.
- - Välitämme palautteesi Saksan tuotekehitykseemme." (viestiä lyhennetty)

Tunne oli että VAU, pienellä mutta asiallisella palautteellani oli tosiaan merkitystä! Tonnikala sai kouluarvosanalla pisteet 6½, sillä se oli sentään sertifioitu jollain tasolla ja Skip jack-lajike on ainakin WWF:n kalaoppaan mukaan "harkitse"-listalla. Eli keltaista näyttää, ei sentään punaista! WWF:n suosituslistalle tonnikala ei ymmärtääkseni pääse missään muodossa paitsi MSC-sertifioituna. Asiakaspalvelusta Dr.Oetker sai kuitenkin nyt pisteitä, ehkä ostan yrityksen kasvispakastepitsoja jatkossakin. Tonnikalapitsasta täytynee pitää veljen kanssa kuitenkin nyt keskustelu, josko jokin toinen, tonnikalaton kalapitsa olisi korvaava vaihtoehto.