Viime lauantaina räjäytin kaappini auki ja aloin kasata turhia tavaroita. Lajittelin tavaroita, joita haluan säästää serkulleni ja niitä, joista haluan eroon heti-nyt-ikuisesti. Vanhempani olivat päättäneet, että lähtisimme sunnuntaina kirpputorille myymään. Tyhjensin myös vaatekaappejani, sillä saan aivan mielettömästi käytettyjä vaatteita ilmaseksi, viimeksi siskoltani. Osa vanhoista jää aina käyttämättä.
Omia tavaroitani en saanut kovasti myytyä, mutta veljeni pääsi eroon kymmenistä Aku Ankan taskukirjoistaan. Keräilykappaleet hän laittoi huutonettiin. Päätin kuitenkin, etten ota takaisin myymättömiä tavaroitani: äitini vei ne lähetystori Fidaan, jossa ne luultavasti löytävät lopulta uuden omistajan.
Innostuin kovasti tavaroista luopumisesta, sillä materiaalin omistaminen ahdistaa minua. Olen lajitellut useita kiloja vanhoja papereita ja heittänyt paperinkeräykseen. Työ on ollut valtava, kun vanhoista kirjeistä on tuhottava kaikki henkilöllisyystiedot. Tunsin kuitenkin suuren helpotuksen, kun sain vietyä paperinkeräykseen taas suuren määrän roskapaperia. Saan pahoja morkkiksia jos en kierrätä.
Suunnitelmissani on ollut käydä lähipäivinä kierrätyskeskuksessa. Olin yhtenä päivänä käymässä UFFilla, ja löysin ihanan (käytetyn) mekon! En ole käyttänyt sitä vielä itse, sillä haluan lyhentää sen helmaa. Tosin äidin ompelukone on hiukan toimintakyvytön tällä hetkellä. Olen aikaisemminkin tuunannut sillä käytettyjä vaatteita: lyhentänyt kaksi isoäidin vanhaa hametta, kaventanut kaksi jättisuurta paitaa(joista toisen ompelu on vielä kesken) ja muuttanut tädin vanhan mekon itselleni sopivaksi hameeksi. Hame tosin vaatii henkselit, sillä en ole kovin taitava ompelija, ja hame on löysä. Kriteerini henkseleillekin tosin on, että ne ovat käytetyt ja näyttävät hyvältä. Jos ostan uutta, tulee karmea ekomorkkis, joka nykyisin tulee jo yhden ei-luomukiivin ostaimisesta. Elämäni on rajoittunutta, mutta toisaalta omatuntoni säilyy puhtaana, kun en tee mitään morkkista aiheuttavaa. Plus miinus nolla ja olen tyytyväinen itseeni. :)