Erilainen shoppailureissu?

Viime viikolla tein matkani jälleen Matinkylän kierrätyskeskukseen. Tarkoitukseni oli mennä yksin bussilla, mutta perillä sain puhelun vanhemmiltani, että koko perhe tuleekin autolla perästä. Että mitä? Olin iloinen, että sain seuraa, mutta se siitä ekologisesta liikkumisesta...
Tarkoitukseni oli etsiä takki. Toki vanha takkini on vielä käyttökelpoinen, mutta musta väri ei enää iske. Uutta en missän tapauksessa tahdo ostaa, joten on tyydyttävä kierrätettyyn tai tuunattava vanha takki. Päädyin kuitenkin kenkäosastolle ja löysin vitosen maksavat, superkivat tennarit. Miksi joku edes heittää tällaisia kierrätykseen? Kuin uutena olisi sinne kierrätykseen heivattu. Toisen roska on toisen onni, sanotaan.
Kiersin koko rakennuksen läpi ja katsoin tavaroita. Valtava määrä tietokoneita! Olin jo aikaisemmin lähes vannonut, että oman tietokoneeni vanhetessa en koskaan osta uutta. Nyt voin olla varma, että voin olee nyky-yhteiskunnan vaatimuksien mukaisesti ja olla silti melkein ekologinen(tietokone kun tuhlaa sähköä), kun voin ostaa koneen kierrätettynä.
Veli löysi tuolin, äiti useita samanlaisia lehtikoreja. En löytänyt takkeja, ja petyin hieman Kierrätyskeskuksen takkivalikoimiin.

Samalla viikolla myöhemmin menin aNightingalen kanssa Helsinkiin. Halusin ehdottomasti käydä UFF:llä tarkistamassa takkivalikoimat. Selailin takkeja ehkä pari minuuttia, kun löysin jopa kaksi sopivan kokoista ja väristä. Toinen niistä oli oikeasti ihana! Ostin sen. Olin aluksi aivan yllättynyt valikoiman koosta ja laadusta. Tajusin sitten kuitenkin, että tottakai: moni lahjoittaa hyväkuntoiset ja kivat vaatteensa ennemmin UFF:lle kuin Kierrätyskeskukseen (UFF ei tietääkseni myöskään ota vastaan huonokuntoisia vaatteita). Hyvää tekevät molemmat, mutta moni haluaa ennemmin auttaa kehitysmaita kuin tukea Kierrätyskeskuksen ympäristötyötä. Itse priorisoin luonnon ja ympäristön, jos on pakko. Oli miten oli, kierrätys aina kunniaan. Minulle itselleni on sinänsä aivan sama, mistä käytetyt vaatteeni hankin, kunhan yrityksen ym. toiminta on eettistä ja voittoa tavoittelematonta.

Olen pohtinut lähiaikoina myös dyykkausta tapana hankkia tavaroita. Liian moni on kierrätyksen suhteen harmillisen välipitämätön, ja olen kuullut, että roskiksesta voi löytyä jopa aarteita. Astetta hurjempi ruoan dyykkaus kiehtoo minua myös. Ruokaa heitetään pois tonneittain Suomessakin, ja suuri osa kauppojenkin ruoista menee lajittelemattomana sekajätteiden joukkoon. Koska suurin osa on vielä muovipaketeissa, en näkisi mitään syytä, mikseivät kaupat voisi tehdä dyykkausta vähän helpommaksi. Suojetut pakkakset voisi vaikka jättää vain maahan roskiksen viereen ennen niiden poisheittämistä, tai jakaa oikeasti suoraan köyhille ihmisille. ABC:llä työkennellyt siskoni on jälkeenpäin kauhistellut, että edes työntekijät eivät saaneet viedä ruokia kotiin. Sekajäte oli paikka, jonne ne tuli heittää parasta ennen-päiväyksen lähestyessä. Kauppaan tehtiin myös tarkastuskäyntejä, joissa tutkittiin työntekijöiden laukut: jos roskiksesta oli pelastettu ruokia, seurasi potkut.

Olen kierrätyksen suhteen vielä lälly. En ole koskaan harrastanut dyykkausta(olen kyllä kerännyt pulloja melko puhtaista sisäroskiksista), mutta ajattelin kokeilla sitten, kun olen omillani asuva köyhä opiskelija. Miksi ei?

Kirpputoria ja kierrätystä

Viime lauantaina räjäytin kaappini auki ja aloin kasata turhia tavaroita. Lajittelin tavaroita, joita haluan säästää serkulleni ja niitä, joista haluan eroon heti-nyt-ikuisesti. Vanhempani olivat päättäneet, että lähtisimme sunnuntaina kirpputorille myymään. Tyhjensin myös vaatekaappejani, sillä saan aivan mielettömästi käytettyjä vaatteita ilmaseksi, viimeksi siskoltani. Osa vanhoista jää aina käyttämättä.

Omia tavaroitani en saanut kovasti myytyä, mutta veljeni pääsi eroon kymmenistä Aku Ankan taskukirjoistaan. Keräilykappaleet hän laittoi huutonettiin. Päätin kuitenkin, etten ota takaisin myymättömiä tavaroitani: äitini vei ne lähetystori Fidaan, jossa ne luultavasti löytävät lopulta uuden omistajan.
Innostuin kovasti tavaroista luopumisesta, sillä materiaalin omistaminen ahdistaa minua. Olen lajitellut useita kiloja vanhoja papereita ja heittänyt paperinkeräykseen. Työ on ollut valtava, kun vanhoista kirjeistä on tuhottava kaikki henkilöllisyystiedot. Tunsin kuitenkin suuren helpotuksen, kun sain vietyä paperinkeräykseen taas suuren määrän roskapaperia. Saan pahoja morkkiksia jos en kierrätä.

Suunnitelmissani on ollut käydä lähipäivinä kierrätyskeskuksessa. Olin yhtenä päivänä käymässä UFFilla, ja löysin ihanan (käytetyn) mekon! En ole käyttänyt sitä vielä itse, sillä haluan lyhentää sen helmaa. Tosin äidin ompelukone on hiukan toimintakyvytön tällä hetkellä. Olen aikaisemminkin tuunannut sillä käytettyjä vaatteita: lyhentänyt kaksi isoäidin vanhaa hametta, kaventanut kaksi jättisuurta paitaa(joista toisen ompelu on vielä kesken) ja muuttanut tädin vanhan mekon itselleni sopivaksi hameeksi. Hame tosin vaatii henkselit, sillä en ole kovin taitava ompelija, ja hame on löysä. Kriteerini henkseleillekin tosin on, että ne ovat käytetyt ja näyttävät hyvältä. Jos ostan uutta, tulee karmea ekomorkkis, joka nykyisin tulee jo yhden ei-luomukiivin ostaimisesta. Elämäni on rajoittunutta, mutta toisaalta omatuntoni säilyy puhtaana, kun en tee mitään morkkista aiheuttavaa. Plus miinus nolla ja olen tyytyväinen itseeni. :)

Vaatevaihtokauppaa

Moi! Ehdin kirjoittaa vielä yhden blogimerkinnän ennen lähtöä. Eilen siskoni tuli harmittelemaan, ettei hänelle luvattu mamman vanha mekko mahdu hänelle. Näin mekon ensimmäistä kertaa ja ilmoitin ottavani sen MIELELLÄNI käyttöön! Mekko oli tosi pieni ja vaikea laittaa päälle. Mutta se sopi, eikä edes puristanut. Samanlaista mekkoa ei kadulla näe. :)
Vastapalveluksi aloin tietenkin etsiä paisuneesta vaatekaapistani vaatteita siskolleni. Olen saanut ehkä liikaakin ihania vaatteita Ruotsissa asuvalta pikkuserkulta, siskolta ja tädiltä. Hyvin vähän olen ostanut itse viime aikoina, ehkä kaksi hametta. Ja käytetyt kengät. Mikä on tietysti hyvä!

Löysin paljonkin vaatteita, joita en ole loppujen lopuksi käyttänyt kuin kerran tai en kertaakaan. Farkkuja en ole laittanut jalkaani yli vuoteen, sillä koen ne nykyään erittäin epämukaviksi. Ostaessa farkut olivat juuri sopivat, mutta en tullut ajatelleeksi, kuinka ne voivat venyä. Kaikki farkkuni paitsi kahdet eivät enää istu, vaan alkavat roikkua ikävästi. Ja tarvitsen vyön. Siskolle ne sopivat loistavasti, ja sain vaatekaapistani pois kahdet ehjät farkut ja kaksi pitkähihaista kivaa paitaa. Seuraavaksi lähetin kaverille viestiä, josko hän olisi kiinnostunut eräästä kivasta paidasta, joka ei enää millään ilveellä sovi edes minulle.
Loppu hyvin kaikki hyvin, sain myös siskon vanhan valkoisen hameen. Moni vaate jäi vielä käyttämättömäksi kaappiin, mutta niitä voi tietenkin yrittää laittaa kavereille eteenpäin. Tai myydä.

Vähän tietysti kirpaisi antaa farkut pois. Toiset maksoivat uutena ainakin sata euroa! Ne myös menevät satavarmasti uudella käyttäjällään rikki parin viikon sisään kuten muutkin hänen housunsa. Siispä sanoin hänelle, että tuo takaisin sitten jos vähääkään repeää. Pikkusisko opettaa, kuinka parsitaan! :)